Niin se vain on, että elämä kulkee vähän sellaista vuoristorataa, mitä tulee fiiliksiin ja ylipäänsä siihen, kuinka sen oman tilanteensa kokee. Viime kerralla kerroin siitä, kuinka motivaatio asiaan kuin asiaan on ollut vähän hukassa ja oma sänky on ollut pakopaikka maailmalta. Tällä viikolla mulla kuitenkin oli ihan super ihania hetkiä!

Tietysti ajatusten taka-alalla on koko ajan se pieni tyyppi, joka kolkuttelee ja muistuttelee, että hei, mitä sä nyt vaan vedät lonkkaa ja teet kaikkea mukavaa, kun sun pitäisi olla rustaamassa työhakemuksia. Allekirjoitan tuon fiiliksen myös opiskeluajoilta, kun sulla oli opinnäytetyö kirjoituksen alla ja ottaessasi vähän aikaa itsellesi, tunsit huonoa omaatuntoa siitä, ettet viettänyt kaikkea mahdollista liikenevää aika kirjoittaen. Se on vaan fakta, että jossain vaiheessa on hyvä laittaa hommat seis, hengittää ja oikeasti nauttia siitä mitä sulla on. Velvollisuudet, vallitsevat tilanteet ja työt eivät katoa minnekään.

Viime viikonloppuna otin sitten asiakseni laittaa työhakemusten kirjoittelun paussille, pakkasin tavarat reppuun ja suuntasin kohti Vaasaa. On tietty ikävää, että omat ystävät ovat tällä hetkellä levittäytyneet ympäri Suomea ja maailmaa, mutta toisaalta se merkitsee vain sitä, että pääsee itse reissailemaan enemmän ja vielä ihan hyvällä syylläkin. Mahtii. Plus kyllähän se mieliala nousee ihan heittämällä, kun isket autossa sun lempparimusat pauhaamaan ja annat risteyksissä viereisille autoilijoille jotain ihmettelemistä, kun sun Idols -esityksestä ei puutu korkeita sointuja eikä ainakaan asennetta. Sori vaan kanssa-autoilijat.

Koko matka sujui pienessä tihkusateessa ja harmaudessa, mutta ai että kannatti lähteä! Vaasassa odotti auringonpaiste, rakas ystävä ja valmis ruokapöytä. Ei enää paljon painanut neljän tunnin ajomatka. Käytiin reippailemassa luontopolulla merimaisemissa, hörpittiin lämmintä mehua varvikossa, fancyt illalliskokkailut vaihtui pizzaan ja skumppaan, mutta oikeastaan se olikin ehkä enemmän meijän tyylistä. Mä sain myös vähän etukäteen synttärikakkua ihan kynttilän kera! Pakko olla vaan onnellinen näistä mun elämäni ihmisistä. Pelkkää rakkautta. Tosin ei saatu meidän tarkkaan harkittua kynttilänpuhallus hetkeä Instagramiin, koska intopinkeänä puhkuin vähän liian aikaisin. Oops. Käytiin myös tsekkaamassa Vaasan yöelämää, seuraavana aamuna herättiin ilman herätyskelloa, syötiin aamupalaa pitkän kaavan mukaan ja olihan se muutamat kaupat käytävä kiertämässä. Koska rahaa on. Not.

Mut parasta reissussa oli se, että pääsin tapaamaan yhden mun parhaan ystäväni miehekkeen. Poikaystävän. Mieskokelaan, miten tän nyt haluaa ilmaista – rakkaalla lapsella on monta nimeä. Eheh. Mut se on vaan parasta, kun tapaa sulle tärkeän ihmisen toisen puolikkaan ja näkee, että ai että, tähän sitä ollaan tähdätty kaikki ne kerrat, kun ollaan analysoitu miesten viestejä ja toimintaa, vuodatettu itkuja jäätelöpurkin ääressä ja todettu, että ehkä se nunnaluostari ois vaan se meidän paikka. Tietty sitä aina jänskättää myös sitä, että tykkääkö se tyyppi sitten susta vai saadaanko ne yhteiset illanistujaiset haudata, koska ”se sun kaveri on oikeesti ihan sekasin”. Mulle jäi tosi hyvät fiilikset, mutta we’ll see.

Torstaina oli myös se päivä vuodesta, kun vuosia kertyy lisää ja sitä tuijottaa itseään peilistä ja miettii, että alkavatko ne vuodet jo näkyä vai ollaanko vielä safe zonella. Uusia ryppyjä en löytänyt, hiukset ovat vaaleammat, hymy yhtä leveä kuin aiemmin ja vanhat farkut mahtuivat yhä jalkaan, joten oon ihan tyytyväinen. Syntymäpäivän lähestyessä mä en yleensä ole kauheaa synttärityyppiä vaan lähinnä ahdistun ajatuksesta, että nyt täytyykin jatkossa muistaa sanoa 23 sen 22 sijasta. Hyi. Mutta keskiviikon vaihtuessa torstaiksi mustakin kuoriutui synttärityyppi, joka päätti, että tää päivä on niin mun enkä aio ressata sitten mistään. Ja se toimi älyttömän hyvin! Mulle tehtiin aamupalaa, mun pisin urheilusuoritus oli Alkoon ja viinipullon kanssa takaisin, luukutin mun lempparimusaa ja kasvatin vesilaskua puolentunnin kuumaakin kuumemmalla suihkulla, kiharsin hiukset ja iskin mulle epänormaaliin tapaan jopa hieman punaa huuliin. Nyt on hommat ollut aika isollaan.

Illalla kokoonnuttiin ystävien kanssa dinnerille ja tilasin jopa kuulkaa ihan jälkkäriäkin, koska pikkuveli lupautui ritarillisesti maksamaan laskun. Bless. Ilta oli täynnä uusia ja vanhoja tyyppejä, biljardin peluuta ja tequilaa, joka on aina huono valinta. Aina. Mä myös tanssin korokkeella tangon kera, kiitos ja anteeksi kaikille, jotka olivat tätä todistamassa, laulatin vasta tapaamaani tyyppiä käytävällä ja lupasin lähteä manageriksi, kun hän osallistuu Idolsiin sekä päätin illan perinteisesti pizzalaatikon kanssa. Mitään en kadu, mutta perjantaina särki sitä kuuluisaa hiusrajaa ja muistin, miksen harrasta tällaisia reissuja turhan usein. Tänä aamuna elämää arvosti myös ihan uudella tavalla. Nyt mä suuntaan viikonlopuksi äidin ruokapöytään ja jatkan mun työhakuja ihan uudella innolla.

Muistakaa ottaa aikaa ihan vaan itellenne ja tehkää just niitä juttuja, joista saatte voimaa ja iloa arkeen 💋💋💋

Katso myös nämä