Siis rakastan joulua ja oon yleensä ensimmäisten joukossa kaivamassa lokakuun lopussa kyntteliköitä ja ulkovaloja kaapin perukoilta. Tänä vuonna ei oo kuitenkaan ollut kauheita joulufiiliksiä, johtuen varmaan viime ajan jatkuvasta kiireestä ja stressistä opparin suhteen. Tavallisesti mulle iskisi tässä vaiheessa ahdistus ja paniikki jouluostoksista, mutta tavoistani poiketen en tänä vuonna hanki kenellekään joululahjoja, koska yritän viimeiseen asti suojella muutenkin pienehköä matkabudjettiani.

Vaikken itse lahjoja shoppailekaan, on mun elämäni naisten miehekkeet kuitenkin kyselleet neuvoja omissa lahjahankinnoissaan. Äitikin laittoi omia pohdintojaan siitä, ostaako hän iskälle tavalliseen tapaansa kalsarit vai yöpaidan ja pikkuveljellekin annoin naisen näkökulmaa tyttöystävän lahjamietteisiin. Rakastan olla avuksi ja murut, jos sieltä paketista ei nyt löytynyt sitä, mistä Joulupukille kirjoititte, niin antakaa miesten nauttia siitä possusta rauhassa ja reklamaatioita voi sitten pyhien jälkeen laitella mulle.

Jostain syystä nää muiden joulutohinat herätti mut miettimään omaa sinkkuuttani. Ja ei, tää ei ole itkuvirsi siitä, miten miehet nyt vaan on kaikki samanlaisia kakkiaisia ja miten miehet on sitä tätä ja tuota. Mä olen alkanut nimittäin kehittämään teoriaa siitä, että mun elämässä miesten suhteen on joku suurempi vaikuttava voima. Karma kuulostais tässä vaiheessa aika passelilta. Sitten herääkin vaan kysymys siitä, että mitä kamalaa mä oon mahdollisesti voinut tehdä. Mä muuten tein aiheesta Google –haun ja karman uskotaan säilyvän kuolemassakin, et ei se tilanne näytä hyvältä seuraavassakaan elämässä.

” Whoever did voodoo on my love life can chill now, I learned my lesson.”

 

Jossain vaiheessa aloin fiilistelemään kuumaa sinkkukesää 2016. Noh, kyllähän niitä kuumia kesäpäiviä tuli ja olin koko kesän sinkkukin, että kai se voidaan jollain tavalla laskea ihan onnistuneeksi. Muuten yleisenä trendinä tuntui vallitsevan, että miehet joista mä kiinnostuin, eivät olleet kiinnostuneita musta ja toisin päin. Tuli myös huomattua se, kuinka sä vannot taas pieleen menneen deittailun jälkeen, että pysyt erossa miehistä ja se on yleensä yhtä toimivaa kuin päättää, ettet enää ikinä vedä purkillista Ben&Jerry’siä yhdeltä istumalta tai että aloitat dieetin seuraavana maanantaina. Ajatuksen tasolla täysi kymppi, mutta yritäpä toteuttaa.

 

Silti, kesän kolhuista selvittyäni, vannoin ettei miehiä enää ennen reissuun lähtöä ja mites meni. En tiedä kuinka moni on kokenut sen, kun jonkun tyypin kanssa asiat vaan yksinkertaisesti kolahtaa. Sen, kun kaikki vaan loksahtaa paikalleen eikä toisen kanssa tarvii miettiä, että miltähän mä nyt näytän tai sanonkohan jotain väärin. Sä vaan oot oma ittes ja se riittää. Sellasta ihmistä löytää harvoin, kenen kanssa kaikki on alusta asti vaivatonta ja kenen kanssa on hyvä olla, mut sellaseen tyyppiin mä kuitenkin törmäsin. Jotenkin sitä vaan unohtaa kaiken ja kierii siinä ihanassa fiiliksessä, kun kaikki vaan on just sillä hetkellä niin helvetin hyvin.

Yksi mun parhaista kamuista vitsaili ehkä pari kuukautta sitten, että ”kyllä me vielä tähän syksyyn yks heartbreak saadaan, usko pois”. Ja niinhän me saatiin. Ei mennyt tälläkään kertaa niin kuin Strömsössä eikä hommat päättynyt mitenkään romanttisen elokuvan tapaan. Se meni lähinnä ” itketään silmät päästä kolmen tunnin junamatka, jonka aikana muut matkustajat näyttää harkitsevansa harakiriä tai vaihtoehtoisesti junasta poistumista” tyylillä. Eli aika kivuttomasti. Ne realiteetit, joita oltiin hautailtu ja lykätty, iski sitten lopulta mojovasti päin näköä. Mä lähden hetkeksi maailmalle, enkä mä voi ketään pyytää mua odottamaan. Enkä mä toisaalta itsekään haluaisi, että toinen muuttaisi suunnitelmiaan mun takia, jos asiat olisi toisin päin. Oon vaan huono luovuttamaan mulle tärkeiden ihmisten suhteen ja heittäytymään kohtalon armoille.

Mut oli miten oli ja vaikka kuinka otat sitä kuuluisaa järkeä kätöseen, niin kippeetä tekkee. Ehkä tää nyt vaan on niitä hetkiä, kun pitää vaan uskoa ja luottaa siihen, että asiat järjestyy loppujen lopuks just sillä tavalla kuin pitääkin. Tai vaihtoehtosesti kidutat itseäs jossittelemalla, kelaamalla asioita uudestaan ja uudestaan sekä ihmettä odotellen. En oo ihan vielä päättänyt.

 

Karmatonta loppuviikkoa 💋

Katso myös nämä