Jo pelkästään tän otsikon jälkeen jätkät ovat myhäilleet, hieroneet käsiään yhteen ja hykerrelleet kuinka he ovat aina olleet sitä mieltä, että liikenteestä tulisi poistaa niin naiset, vanhukset ja Opelit. Mimmit ovat puolestaan heilauttaneet hiukset olkansa ylitse ja lähettäneet mulle viestin ”Bitch, watch me driving over you.” No ei nyt ihan, mutta autolla ajaminen ja ajotaidot ovat jengille herkkä aihe. I know. Oltiin sitten miehiä tai naisia. Tällä otsikolla en tänään kuitenkaan viittaa siihen, että naiset olisivat sen kuplavolkkarin ratissa yhtään sen huonompia kuin miehetkään tai toisin päin. Ei.

Otsikolla viittaan itseeni, naiseen siellä ratin takana, joka on pelko perseessä aina, kun radiosta kuuluu kuinka talvi on yllättänyt suomalaiset ja perjantaina odottaa neljän tunnin taistelu elämästä ja kuolemasta Vantaa-Jyväskylä välillä. Ja ei, en myöskään viittaa siihen, kuinka pelkään henkiriepuni puolesta, siksi etten itse osaisi ajaa. En myöskään väitä, ettetkö just sä osaisi ajaa. Mutta mitä mä väitän, on se, että liikenteessä on idiootteja. Jokainen tunnistakoon tarvittaessa tästä itsensä.

Me ollaan ihmisiä ja virheitä sattuu kaikille. Fine. Mutta sitten kun se tie muistuttaa luistinrataa, lunta sataa vaakatasossa, kello lyö neljä ja kaikki 50km säteellä suuntaavat sinne uuden vuoden viettoon, on ihan oma valinta, jos sä kiidät siellä nelostiellä kuin Cheek ohituskaistalla ja ohittelet kanssa-autoilijoita niin vasemmalta kuin oikealta. Silloin sä olet idiootti. Ja sen lisäksi sä vaarannat itsesi lisäksi myös muut.

Kuvitellaanpa tilanne, missä mä satun ajamaan 80km/h alueella 75km tuntivauhtia, koska mulla ei ole sitä 2017 vuoden Mersua ja näen juuri ja juuri seuraavaan mutkaan, koska lumimyrskystä päätellen jääkausi on tulossa uudestaan. Tässä tilanteessa mua ei oikeastaan auta se, että sä väläyttelet mulle pitkiä valoja, kuumottelet ihan mun takapuskurissa kiinni ja tööttäilet kuin torvisoittokunta konsanaan. Jos sä et pääse ohitse, mä kyllä väistän ensimmäiselle bussipysäkille, mut sitä ennen sun pitää vain kestää. Sorry.

Mahtavaa on myös se, kuinka kukkulan takana siintää valtava valopallo ja sä jo kuvittelet mielessäsi, kuinka sieltä puskee vähintään avaruusalus. Okei, useissa tapauksissa se on rekka, joka yleensä muistaa vaihtaa lyhyille valoille. Mutta sitten siellä on välillä niitä sankareita omalla pakullaan, jotka ovat tuunanneet autonsa Suomen pimeyteen ja neljän lisävaloparin lisäksi siltä jormapekalta löytyy myös halogeenit katolta. Lyhyet vaihdetaan, mutta sun näkökyky palautuu vasta Hollolassa.

Okei, mäkin unohdun välillä laulamaan Robinin kanssa kertosäettä ja uhmaan sun näkökykyä mun Subaruni kirkkaakin kirkkaammilla pitkillä valoilla. Anteeksi siitä. Mut oisko ihan kamalaa väläyttää niitä sun valoja sieltä hieman kauempaa, niin säästettäisiin kumpaakin silmäparia? Ehei. Nöyp. No can do. Sä odotat, että pääset kohdalle ja räväytät omat pitkät päälle juuri kohdalla, jonka jälkeen hykerrellään vaimokkeelle tai miehekkeelle, että kjeh kjeh siitäs sai.

Ehkä olen puolueellinen tän mun Australia rakkauden kanssa, mutta siellä se homma oikeasti toimii. Siellä niitä autoja vasta riittääkin, mutta jengi tajuaa sen, että jos ei oteta toisia huomioon niin ei se homma toimi. Siellä vilkkua näyttämällä autot sun vierestä katoavat kuin pieru Saharaan. Suomessa vilautat vilkkua liittyäksesi motarille ja yhtäkkiä sun vieressä on kolme maasturia, jätkä mönkijällä ja kolme mopoautoa. Okei, idiootteja on Australiassakin mutta saitte mun pointin.

Älkää olko idiootteja. Otetaan kanssa-autoilijoita huomioon vaikka välillä ketuttaa. Se kiire ei ole sen arvoista, että jossain vaiheessa matkaa joku joutuu sun takia miettimään, että toivottavasti paikalle sattuu joku, joka osaa elvyttää kun mä kellun katollani tuolla ojassa.

Jos nyt Vantaa-Jyväskylä välillä osutte tuhottomaan autoletkaan ja mietitte, että siellä sitä on varmaan taas nainen ratissa, niin jep, se olen todennäköisesti minä. Saa morjestaa ohittaessa. Moikku.

Turvallisia kilometrejä toverit 💕💕💕

Katso myös nämä