Eilisen junamatkan jälkeen pistäydyin kahvilassa ja sijoitin nelisen euroa kupposeen capuccinoa, vaikka kuinka olen luvannut itselleni karsia pieniä viikottaisia ostoksia. Anyway. Kassalla edessäni oli ikäiseni pariskunta ja olemuksista päätellen luvassa olivat toiset tai kolmannet treffit. Nainen oli ostoksiensa kanssa kassalla ensin ja myyjän kysyessä tulevatko ostokset samasta vai erikseen, päätti tyttö ratkaista asian vain seisomalla hiljaa paikallaan yrittämättä edes näennäisesti kurkottaa rahapussiinsa. Awkward. Hiljaisuus venyi jo niihin mittoihin, että puna alkoi leviämään jo omaakin kaulaani pitkin ihan vain myötähäpeästä, kunnes mies tarjoutui ystävällisesti maksamaan daaminsakin kahvittelut. Propsit jampalle ritarillisuudesta.

Mä olen käynyt useita keskusteluita kyseisestä aiheesta ja omistan kavereita, jotka edustavat kumpaakin kansakuntaa: niitä, joiden mielestä toisista treffeistä on turha haaveillakaan, jos mies ei edes tarjoudu maksumieheksi ja niitä, joiden mielestä se nyt ei ole niin justiinsa. Mä itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Jos mies tarjoutuu maksamaan, pidän häntä kohteliaana ja vedän arviointilistaan kymmenen pistettä ja papukaijamerkin. True story. Yleensä kuitenkin näin itsenäisenä naisena kieltäydyn ja maksan itse omat kahvini. Jos mies kuitenkin tämän jälkeen vielä vaatii saavansa kustantaa sen capuccinon kahdella sokerilla, en ala väittämään vastaan vaan kiitän kauniisti.

Vaikka eletään jo vuotta 2018, vallitsee silti dinosauruksen aikainen ajatusjäännös siitä, että treffeillä mies maksaa. Ihan kiva, mutta me ollaan jo päästy eteenpäin siitä, missä mies raahaa kivinuijalla tainnuttamansa sikapossun pöytään ja nainen kiillottaa luolan seiniä oravannahalla, joten olisikohan aika päästä yli tästäkin.

Mä olen deittaillut miehiä, jotka eivät ole edes ehdottaneet maksavansa. Ja okei, myönnetään, jollain tavalla se jätti oudon tunteen rintalastaan. Jälkeenpäin tajusin, että se outo tunne johtui siitä, että olin itse odottanut hänen maksavan, vaikka hänellä ei ole siihen minkään valtakunnan velvollisuutta. Yhtälailla mies voi olla taloudellisesti huonossa tilanteessa ja laskea pussinsa pohjalta viimeisiä kolikoitaan kuin minäkin. Olen deittaillut myös kavereita, joille on ollut ihan ok, että minä naisena maksan heidän kahvittelunsa. Ja se on ollut mullekin ihan tavattoman jees, koska olen siihen itse tarjoutunut. Ja ei, mulle ei tullut mitenkään vähemmän naisellinen olo enkä potenut ylemmyyskompleksia. Toivottavasti jätkäkään ei tuntenut itseään vähemmän miehiseksi. Who knows.

Ehkä kysymys siitä, kuka maksaa, on lähinnä ensimmäisten treffien kompastuskivi. Siitä eteenpäin, jos seuraavia tapaamisia tulee, on usein hyvä alkaa vuorottelemaan ja jakamaan laskuja. Kyl te tiiätte. Ehkä ne herrasmiespisteet laskevat, jos hän ei tarjoudu maksamaan, mutta ei ne leidinkään pisteet nouse, jos aina oletetaan laskujen vain hoituvan miehekkeen toimesta eikä edes tarjouduta auttamaan.

Ihania kahvitteluja ja keväisiä deittejä toverit, xoxo

Katso myös nämä