Selvittiin tosiaan farmiviikosta kunnialla eikä hukattu yhtäkään koiraa ja talokin oli pystyssä, kun Linda saapui takaisin. Tosin olin unohtanut sammuttaa auton, kun olin sitä käyttänyt ja siinä sitten katselin kun Lindan poika latailee akkua että päästään bussille. Oh well, oishan se nyt ollu liikaa pyydetty, että oltaisiin päästy lähtemään ilman ongelmia. Mut jos jotain hyvää niin Lindan poika, George, sattui olemaan ihan tolkuttoman kuuma tapaus. Oisin voinu kerätä kengurunkakkaa toisenkin viikon, jos olisin tiennyt että sielt kaivoksilta lentää tollanen komistus kotiin. Mutjoo, farmi jäi taakse ja nyt ollaan viikonpäivät asusteltu kaupungissa kunnes eilen pakattiin kimpsut ja muutettiin lahemmas biitsiä. Päivät kuluu aikalailla töitä etsien ja siinä sivussa kavereita näkyillen, sellaista normi arkea.

Tällä hetkellä mä istun hostellin sängyllä, ikkunasta puhaltaa viileä iltatuuli ja mä oon just sanonu heipat yhdelle sellaiselle ihmiselle, jota en aatellut tällä reissulla edes tapaavani. Reissatessa sä tutustut lukemattomiin tyyppeihin, mutta harvaa sä voit kutsua ystäväksi. Tän ranskalaisherran kanssa meillä oli ihan uskomattoman hauskaa, koska jaettiin sama luokaton huumorintaju ja kemiat nyt vaan muutenkin kolahtivat yksiin. Okei, mä saatoin joskus olla kolmas pyörä Nicolaksen ja Iinan kanssa, mut onneks mä oon aika hyvä siinä hommassa. Nicon kanssa tutustuttiin uusiin ihmisiin, tuijoteltiin auringonlaskua, chillattiin biitsillä ja tuijoteltiin leffoja hostellin sohvalla. Tältä tyypiltä sai halin aina kun nähtiin, ruoka oli aina yhteistä, ulos lähtiessä tää ranskis silittää kauluspaitaasa, kun kaikki muut on jo ovella menossa ja ravintolan pöydässä oli enemman kuin normaalia puida teidän seksikokemuksia. Ikävä tulee ja melkein itkukin, koska ikinä ei voi tietää, että tuletko sä näkemään toista enää koskaan.

Kun kävelin takaisin kotiin, mä aloin miettimään, että kuinka moni ihminen onkaan jättänyt suhun jonkinlaisen jäljen ja toisin päin. Ihan hullua ajatella, kuinka moni tyyppi on saanut sut nauramaan, tehnyt sun surulliseksi, saanut sut ihastumaan tai jopa rakastumaan, kuinka monen takia oot vuodattanut kyyneleitä, kuka on saanut sut ymmärtämään tai näkemään asioita uudella tavalla ja kuinka moni on tsempannut sua tekemään jotain ihan uutta. On myös jännää miettiä, että ootko sä vaikuttanut jonkun toisen elämään, jättänyt jäljen niin, että toinen joskus vieläkin ajattelee sua, vaikkette olisikaan enää toistenne elämässä.

Kun mä mietin mun elämää jollain tavalla koskettaneita tyyppejä, ne ei ole niitä, jotka ovat sanoneet tai tehneet mua kohtaan väärin. Ensimmäisenä mulle tulee mieleen ne ihmiset, jotka ovat saaneet mut tuntemaan jotain. Oli se sitten iloa, surua tai jotain ihan muuta. Usein sanotaan, että ihmiset unohtavat sen, mitä sanot, mutta ei koskaan sitä, miten sait heidät tuntemaan. Ja mun mielestä se on aika osuvasti sanottu, koska kun mä mietin mun elämäni ihmisiä, mulle tulee jokaisesta tyypistä erilaiset fiilikset ja mielikuvat. Osa noista kuvista saa mut vieläkin hymyilemään, osa muistuttaa mua siitä miten mä oon kasvanu ja mitä mä olen oppinut, osaa mä kaipaan, joidenkin kohdalla mä mietin, että mitä jos asiat olisi menneet eri tavalla ja osa saa mut nauramaan, jotkut puolestaan saa kyyneleet polttelemaan luomien takana.

Luulen, ettet sä itse tajuakaan, miten suuri merkitys joillakin sun teoilla tai tavoilla hoitaa asiat saattaa olla toisen elämään. Tai ihan vaan sillä, että sä oot olemassa. Kun mietin, millaisia jälkiä olen itse ihmisiin jättänyt, toivon, että ne olisi ainoastaan positiivisia, mutta ei ne välttämättä ole. Jos mä saisin päättää, mä haluaisin jättää ihmisiin sellaisen vilpittömän ja lämpimän tunteen, tunteen siitä, että olen siinä tilanteessa ollut oikeasti just sitä tyyppiä varten. Haluaisin olla se, joka on saanut jonkun uskomaan himpun verran enemmän itseensä, saanut toisen nauramaan ja unohtamaan murheet edes hetkeksi.

Ehkä mun pointtini tänään on se, että sä et ikinä tiedä kenet sä tapaat, kuka jättää jäljen suhun ja keneen sä puolestasi vaikutat. Ja se, miten sä saat toiset tuntemaan, kertoo loppujen lopuksi aika paljon siitä, millainen tyyppi sä itse olet. Ehkä sitä pysähtyy itsekin liian harvoin miettimään sitä, miten suuri vaikutus sun sanoilla, teoilla ja pelkällä olemisella välillä onkaan.

💋💋💋

 

Katso myös nämä