Siis en tiiä onks muilla samoja kokemuksia siitä, kun inspiroidutte aina himpan verran liikaa muun muassa elokuvista tai sarjoista. Siis muuten jees saada ihan uudenlaista motivaatiota, mut se että yhtenä viikkona päätät kouluttautua tarkka-ampujaksi, seuraavana lainaat kirjastosta vähän lakikirjoja ja kolmantena oot vakuuttunut siitä, että susta tulee ammattitanssija, saattaa olla vähän kuormittavaa.

Jos mietitte mikä mun tän viikon unelma-ammatti on, niin lopetin juuri eilen Netflixissä sarjan nimeltä Shooter ja sniper-Maikki here I come. Tai Maikki Lee. What ever. Oon seurannut muun muassa Snapchatissa kamujen juttuja siitä, kuinka hankalaa esimerkiksi työnhaku on, kun ei löydä oikeesti sellasia duuneja, jotka sytyttää sen kuuluisan sielun palamaan ja jonka takia oot ihan pähkinöinä. Samaistun.

Mä oon käynyt lukion ja valmistunut ammattikorkeakoulusta mun ekaan ammattiin, mutta mulla ei missään vaiheessa ole ollut pienintäkään käryä siitä, mitä mä haluan isona tehdä. Jos ei siis lasketa Netflixin  monipuolisesti tarjoamia erilaisia ammattipolkuja. Oon myös tehnyt duuneja laidasta laitaan, mutta mikään ei ole sinällään kutsunut mun nimeäni.  Mulle on aina sanottu, että ei sun tarvitsekaan vielä tietää ja että se sun oma juttu löytyy kyllä. Itse olen suhtautunut kyseiseen lohdutteluun asenteella, että joopajoo kunhan lämpimiksesi höpäjät ja löydän itseni kuitenkin Siwan kassalta.

 

Kun lähdin vuoden alussa reissaamaan, lähdin asenteella, että nyt etsitään se todellinen minä ja nyt löydetään se mun kutsumus ja valaistutaan vielä siinä sivussa. Joopa joo. Se, mitä yritän sanoa on se, että on ihan okei, jos sä et vielä sun kaksikymppisillä tiedä, mikä se sun juttu on. Jos sä tiedät, ihan mahtavaa! Mutta siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, että hommat jumittaa, stressiä pukkaa ja oot valitsemassa sun seuraavaa koulutusalaa tai työpaikkaa tikkaa heittämällä, anna itelles aikaa.

Jos mahdollista pidä välivuosi tai välikuukausi. Tee juttuja joista oikeasti nautit ja jotka saa sen sielun roihahtamaan. Kokeile uutta, tapaa uusia tyyppejä, lue, ole ihan vaan laiska ja anna itselles aikaa. En lupaa, että se vastaus tipahtaa tälläkään tavalla suoraan sun syliisi, mutta veikkaan, että se vie sua oikeaan suuntaan. Ainakin mulla kävi niin. Kamalan ahdistuksen ja kotiinpaluu pelon sijasta, mä olen aika innoissani. Oon tsekkaillut työpaikkailmoituksia ihan uusin silmin, saanut ideoita, jotka saa perhosia vatsaan ja mikä huipuinta, mä nään mun tulevaisuuden muualla kuin siellä Siwan kassalla. Mä jopa uskon, että musta on johonkin paljon isompaan kuin Siwan kassalle. Aika siistii.

Enkä nyt hyljeksi tyyppejä Siwan kassalla. Tärkeä työ sekin. Plus, sitä ei ikinä tiedä milloin tää pilvilinna romahtaa ja mä tipahdankin siihen kassalle. Sekin on sitten ihan okei. Silloin täytyy ottaa ehkä toinen vuosi ulkomailla, mut se on ihan okei.

💕💕💕

Katso myös nämä