Eräs ystäväni oli viime viikolla päivittänyt Instagram stooriaan siitä, kuinka aamu oli alkanut hieman väärällä jalalla, kun lapsi oli kiukutellut niin hänelle kuin tarhan tädeillekin. Onhan se sanomattakin selvää kuinka noissa aamuissa on hermot kireällä itse kullakin, kun lähdetään vasemmalla jalalla rakentamaan päivää. Tämä ei kuitenkaan ollut tarinan pointti, vaan se, kuinka vietyään lapsen hoitoon ja kun vihdoin oli hetki hengähtää kahvikupin äärellä, oli Instagramista syöksynyt kahvin seuraksi kasa siloteltuja aamuja, täydellisiä hetkiä ja kiiltokuvia.

Älkää käsittäkö väärin. Minä, ja varmasti ystävänikin, arvostan kun saa olla osana lähipiirin ja tuttavien iloisia tapahtumia, mutta sosiaalisessa mediassa sisältöä tulee paljon muiltakin kuin ainoastaan lähipiiriltä. Totta kai somesta halutaankin lukea ja nähdä sisältöä, joka kiinnostaa, saa hyvälle mielelle tai muuten tuo elämään jotain lisää – harvemmin etsimällä etsitään masentavaa tai surullista sisältöä. Enemmän ehkä ystäväänikin vaivannut seikka oli se, kuinka siinä omassa kurjassa aamussa paha olo korostuu, kun toisten elämä näyttää ruudulla niin täydelliseltä.

Kaiken sen hyvän lisäksi, mitä sosiaalinen media antaa, se tuo myös paljon paineita. Mulla on tällä hetkellä kuuntelussa äänikirja nimeltä The Subtle Art of Not Giving a Fuck ja edellisessä kappaleessa tuotiin esille se, kuinka nykypäivänä vallitsee paine olla jotain, saavuttaa jotain ja näyttää joltain. Ei osata olla ”keskivertoa” eli ihan tavallisia ihmisiä, koska siitä on tehty negatiivista; pitää olla parempi kuin muut. Totuus kuitenkin on, että aika pieni osa ihmisistä saavuttaa jotain sellaista, jonka avulla heistä tulee jotain sellaista, mitä usein niin kovasti tavoiteillaan eli kuuluisia, tavattoman rikkaita tai uskomattoman kauniita – you name it.

Sillä aikaa, kun yritetään kovasti olla jotain tai yritetään tehdä vaikutusta, sosiaalinen media on helppo kanava pönkittää omaa hyvää kokemusta itsestään ja näyttää muille, kuinka hyvää se oma elämä onkaan. Mun pointtini ei edelleenkään ole se, etteikö sinne Instagramiin saisi laittaa iloisia ja positiivisia juttuja, vaan se, että katsojana on hyvä muistaa, etteivät ne tarinat ole kuin puolikas totuudesta. Eivätkä aina edes puolikasta.

Aloin miettimään omaa Instagramin käyttöäni. Selasin omaa feediäni ja viimeisen kuukauden aikana olen siemaillut bisseä bikinit päällä Roomassa, seissyt upeissa Norjan maisemissa, keikistellyt korkokengät jalassa ja auringonkukka kädessä. Siinä sivussa olen itseni tuntien jakanut tarinassa kuvia, kun olen onnistunut nappaamaan itsestäni hyvän kuvan oikeassa kulmassa treenivaatteet päällä, kuvan passista ja viinilasista koska ”vacay mood”, kertonut kuinka olen ystävieni kanssa taas ulkona syömässä tai kun oma pärstä on sattunut oikeassa valossa näyttämään tarpeeksi hyvältä muidenkin silmille. Kaikki tämä on aitoa minua, mutta mitä se kertoo mun elämästäni? Ei juurikaan mitään.

Pari tuntia bikinikuvan ottamisen jälkeen mä paloin, väriltäni muistutin enemmän katkarapua kuin ihmistä, hiukset olivat likaiset ja takussa kaikesta aurinkovoiteesta ja merivedestä. Mä myös hikoilin kuin pieni possu, kun kroppa oli auringonotosta sekaisin ja hotellille oli junamatka sekä tunnin kävely. Neljän päivän pizza ja pasta kuurin jälkeen mun kroppani ei myöskään näyttänyt niin hyvältä, kuin se onnistui kuvassa oikean asennon, kuvakulman ja valon takia näyttämään. Ennen räpsäystä Norjan vuorilla mä olin kiivennyt pari tuntia, kokenut yhden rankan sadekuuron, saanut melkein ahdistuskohtauksen koska ilmeisesti mun kunto ei olekaan niin hyvä kuin mitä mä luulin ja hikoillut yhden paidan läpimäräksi. Näytin aikalailla uitetulta koiralta ja varmaan myös lemusin siltä. Ennen kuvaa mä myös vaihdoin vaatteita, oikaisin ryhtiä ja vedin vatsaa sisään. As usual. Auringonkukkapäivänä mä puolestani koin sydänsuruja ja lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että nyt sellainen kuva someen, joka muistuttaa miestä mun olemassaolosta ja joka toivottavasti herättäisi sitä siihen, mitä sillä on. Surullista? Erittäin.

Ystäväni sanoi sen hyvin: älä vertaile omaa oikeaa elämääsi toisten kontrolloituun Instagram sisältöön. Kysy miten sun kavereilla oikeasti menee sen sijaan, että tyytyisit vain scrollaamaan heidän feediään.

Ihanaa maanantaita

xxx

 

Katso myös nämä